keskiviikko 30. elokuuta 2017

VEPE-kausi pulkassa!


Vepe-kausi alkaa pikkuhiljaa päättymään ja on aika kerrata, mitä tänä kautena opimme ja saavutimme ja mitkä ovat ensi kauden tavoitteita.

Tessa teki alkukauden kovasti töitä viennin kanssa. Olimme alkukaudessa pahassa pattitilanteessa, josta ei omin avuin eikä oikein treenikavereidenkaan ideoiden kanssa edetty, joten päätimme kääntyä luottopakkimme, eli Jirka Vierimaan apuun. Jirka antoikin meille todella hyviä treenivinkkejä, joiden avulla saimme vihdoinkin edistystä aikaiseksi tämän liikkeen kanssa.
Heinäkuussa olimme valmiita kokeeseen, ja odotukset ensimmäisestä avoimen luokan ykköstuloksesta oli kovat. Ja niinhän me onnistuimme kokeessa tämän vientiliikkeen kanssa saamaan täydet 25 pistettä, mutta liekö omistajan onnellisuus tästä vaikuttanut seuraavan liikkeen kohdalla, kun vene saapui aivan liian kauas maaliportista.. Siinä lipui meidän ykköstulos suoraan ohi silmien. Ja tämä harmitti tietysti todella paljon, kun tämä ohjattu veneen nouto piti olla meidän varmin liike. Epäonnemme jatkui kun Tessa loukkasi toisen ranteensa mökkireissullaan ja joutui sitten tämän takia pitkälle sairauslomalle, jonka takia Tessan vepe-kausi päättyi jo heinäkuussa tähän AVO2-tulokseen.

Ruu taasen oli Tessan varjossa treenaillut todella vähän, sillä minulla ei Ruulle varsinaisesti omaa treenipaikkaa ollut, vaan se kulki aina autossa mukana ja silloin tällöin kävi pyörähtämässä rannassa tehden pääasiallisesti veneen hakua alkukaudesta. Hypyn veneestä se oli oppinut jo 4kk iässä viime kesänä, joten luotin siihen, että sen se ainakin osaa. Hukkuvaa treenasimme tasan 3 kertaa, ja kaikki kerrat menivät pelkäksi sähläykseksi.
Ruu on luonteeltaan sellainen koira, että se oppii erittäin nopeasti, jos treenitilanne on hyvin suunniteltu ja kaikki liikkuvat palaset on huomioitu. Näin tehden se pääsee onnistumaan heti, ja tallentaa tämän muistiinsa ja palveluskoiratyylisesti suorittaa sen varmoin elein jatkossa.
Päätimme siis treenata hukkuvan kokonaan itse mökillämme, missä ei olisi muita häiriötekijöitä.
Mökillä opetin sen ensin kiertämään kartion maalla, ja tämän jälkeen vein kiertoliikkeen veteen, jolloin Ruu kiersi minut, ja palasi rantaan. Sitten opetimme sen lähestymään veden läiskytystä, josta palkkasimme sitä ruualla, ja lopuksi yhdistimme tämän ensin niin, että minä olin "hukkuvana" ja lopuksi vieraalla ihmisellä. Ja niin se sitten oppi sen.
Vientiliike opetettiin vähän samantyyppisesti, eli ensin harjoittelimme esineen pitoa, sitten veneelle päin suuntautuvaa etenemistä, ja lopuksi yhdistimme nämä.

Ja sitten eräs pähkähullu treenikaverini sai minut ilmoittamaan Ruun soveltuvuuskokeeseen, eihän siellä tarvitse saada kuin 65 pistettä, ja sen jälkeen tietäisi ainakin mitä treenata. No näin tein, ja 15 kuukauden iässä Ruu osallistui vesipelastuksen soveltuvuuskokeeseen, saaden kasaan 97/100 pistettä! Menetykset tulivat yhdestä ylimääräisestä käskystä (apparimme huusi vahingossa tule-tule kaksoiskäskyn) ja esineen viennissä esine putosi veteen, josta tuli -2 pistettä. Ei huono, varsinkaan kun kukaan beauceron ei ole koskaan aikaisemmin suorittanut SOVEa näin nuorena.

Tästä sitten innostuneena päätin ilmoittaa Ruun vielä alokas-luokan kokeisiinkin, kun homma kerran näytti toimivan. Viikko soveltuvuuskokeesta Ruu suoritti alokasluokan pistein 100/100 ja ollen vielä koko kokeen paras koira! Ja siitä vielä viikko eteenpäin Ruu nappasi toisen ALO1 tuloksen pistein 98, ja sai siirron AVO-luokkaan. Aikamoista näin nuorelta koiralta. Kyllä mulla on oikea kultakimpale käsissäni. :)

Nyt olemme sitten syksyn ja talven osalta suunniteltu hieman pk-painotteista kautta. Pk-lajit ja koko maailma ovat itselleni täysin vieraita, joten hieman täytyy itsekin opiskella, että tietää mitä tehdä ja harjoitella.

maanantai 12. joulukuuta 2016

Koiramessut 2016

Tällä kertaa vietimme Koiramessu-viikonlopun vähän erilaisissa tunnelmissa, kun olin ilmoittanut ensimmäistä kertaa elämässäni oman koiran näyttelyyn mukaan. Aikaisemmat vuodet ovat menneet useimmiten talkoillessa tai Tessan kanssa erilaisissa näytöksissä esiintymässä, mutta nyt olin tosiaan Ruun ilmoittanut ihan leikkimielellä näyttelyyn mukaan.

Ruu sai seuraavat arvostelut:

Helsinki Puppy Show, lauantai 10.12.2016
Tuomarina Irina Poletaeva
"Erittäin narttumainen. Riittävä luusto. Hyvät mittasuhteet. Hyvä pää ikäisekseen. Oikea hampaisto. SIlmän muoto ja ilme voisivat olla paremmat. Hyvä kaula ja ylälinja. Hieman luisu lantio. Eturinta ja etuliike voisivat olla paremmat. Hyvät takakulmaukset ja kannukset. Erinomainen karva." PEK3

Voittaja Puppy Show, sunnuntai 11.12.2016
Tuomarina Kirsti Louhi
"Hyväntyppinen narttu, jonka kokonaisuus vielä kovin kapea. Hyvät pään sivulinjat. Hyvä purenta. Säkä voisi olla näkyvämpi. Voisi olla kulmautunut paremmin molemmista päistä. Rintakehän tulee vielä täyttyä. Etuliike vallatonta. Tasapainoinen luonne." PEK3



Repoketun Tähtitaivas "Ruu" Puppy Showssa 11.12.2016

Ruu käyttäytyi todella hienosti koko messujen ajan, jaksoi seikkailla shoppaillen ja maistellen uusia herkkuja. Kotiin viemiseksi lastattiin useampi laatikollinen Maukas Intoa, Riistamixiä, Dentastixejä, paljon uusia leluja, puruluita, katu-uskottava niittipanta ja siihen sopiva nahkainen hihna ja paljon muuta.




Lauantai-iltana kotiin päästyämme Tessa kävi heti innoissaan tutkimassa ostoksiamme, ja totesi yks kantaan, että Dentastixit olivat sitten hänelle. Ehkä siinä oli pientä mustasukkaisuuttakin ilmassa, sillä Tessan reaktio näytti lopulta tältä:










Kaiken kaikkiaan oli kyllä todella mukavat messupäivät, myös Ruun velipoika kävi pyörähtämässä näyttelykehässä, ja käytiin napsimassa myös yhteiskuva parivaljakosta.






lauantai 26. marraskuuta 2016

Viimeinen palvelus



olet jokaikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut
hyvä ajatus sisällä mun pääni
kun elämä on suuttunut

oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan

ei sua minusta voi erottaa
jäät osaksi mieleni maisemaa

kiitos
kun olit totta hetken
nyt mun täytyy tästä jatkaa
vierelläni teet loppuretken
vaikka se olis kuvitelmaa


- Kaija Koo: Jos sua ei ois ollut




Tänään jouduimme vaikean päätöksen eteen: Taikan elämässä alkoi olla enemmän huonoja kuin hyviä päiviä. Oli kurjaa katsoa kun pää olisi halunnut mennä pallojen ja hajujen perässä, mutta kroppa ei pysynyt enää mukana. Elämän sisältönä alkoi olla pelkästään lepo ja ruokailu.

Niinpä oli aika tehdä viimeinen palvelus maailman parhaalle ystävälle. <3

Tilaisuus itsessään oli hyvin kaunis, Taika sai lähteä omassa kodissaan, koko perheen ympäröimänä. 

Taika oli minun ensimmäinen oma koira, jonka otin elämänkumppanikseni 19-vuotiaana heti omaan kotiin muutettuani. Taika on nähnyt pitkän elämänsä aikana kaiken: kaikki suuret ilot ja suuret surut. Yhdessä on kuljettu ainutlaatuinen matka ja paljon on sen aikana opittu ja koettu. 

Taika oli elämäni koira suurella sydämellä! <3

Haluan vielä kiittää erityisesti Taikan viimeisten vuosien hyvästä hoidosta eläinlääkäri Mari Vainionpäätä ja fysioterapeutti Jenni Laaksosta. Teidän ansiosta Taika sai lisää elämäniloa sisältäviä vuosia. Lisäksi haluan antaa isot kiitokset eläinlääkäri Ilona Kareiselle, joka tuli kotiimme antamaan rakkaalle sydänystävälleni niin kauniin eutanasian, ettei parempaa olisi toivonut.
Kiitos <3

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Lauma kasvaa!

Laumamme on saanut uuden jäsenen, pienen beussi-tytön, Rähinä-Ruun!

Ruusta on tarkoitus kasvattaa Leeville vetojuhta canicrossiin ja minulle seuraava kisakaveri vepeen. Pk-puolellekin yritämme aloittelijoina parhaan kykyjemme mukaan. Katsotaan mihin rahkeet yltävät, ainakin tytöstä löytyy nimensä veroisesti potkua, vain taivas näyttää olevan rajana. :)

Ruusta lisää tytön omilla sivuilla: http://ikermanin.blogspot.fi/p/ruu.html




torstai 7. huhtikuuta 2016

Agilityn kisakauden korkkaus ja lisää saikkua :(

Käytiin Tessan kanssa korkkaamassa tämän vuoden agilityt, joista ei luva-nollaa vieläkään onnistuttu haalimaan. Palkintopallilla käytiin kertaalleen koreilemassa BAT:n Maaliskisoissa, jossa Anne Tammiksalun hyppyradalta ei montaa tulosta tullut. Nolla oli lähellä, mutta ylimääräinen pyörähdys ennen keppejä tuomittiin kielloksi, joten vitonen siitäkin. Sitäkin ylpeämpi olin vauhdista, sillä ihanneaika oli 1-luokalle aika hurja: 3,7 m/s. Tessa suoritti radan ylimääräisen pyörähdyksen ja hitaiden keppien kera etenemällä 3,77 m/s ja nappasi siis sen radan hopea sijan.

Seuraavat kisat Purinalla olikin suoranainen katastrofi, mikään ei sujunut, Tessa oli erittäin outo käytökseltään ja siitä sitten koiraa tutkimalla löytyikin todennäköinen syy oireilulle: hammas-murtuma, ja pulpa näkyvillä. Mikä epäonni, mutta ei auttanut kuin mennä Anidentiin hammasta näyttämään, jossa todettiin että ainoa vaihtoehto on leikata koko hammas pois, sillä se oli ikenen alapuolelle vielä lisäksi lohjennut pitkittäissuuntaan. Eli nyt sitten taas doping-karenssissa. Plääh.

Mutta jotain positiivista tässäkin: vepe-kausi kolkuttelee jo kuukauden päästä, joten ehdimme nyt hoitaa hampaan pois alta, lisäksi korvat on kutissut ja ihottumaa ilmestynyt jonkin verran lisää, joten tässä on oiva tauko huoltaa myös iho ja korvat kuntoon. Sitten pääsemmekin entistä ehompana vepen pariin, toivottavasti ainakin.

maanantai 8. helmikuuta 2016

Tessa sairastuvalla :(

Noniin, juuri kun pääsimme hurraamaan ja ilmoittautumaan agilitykilpailuihin, niin Tessa loukkasi oikean takajalkansa. Itse tapaturmalla ei ole silminnäkijöitä, joka hankaloitti vaivan paikantamista. Ensi alkuun vaikutti siltä, kuin polvi olisi jollain tapaa vahingoittanut, sillä käsikopelolla polven seutu aristi.
Ei muuta kuin lääkäriin näyttämään kipeää koipea. Eläinlääkäri ei kuitenkaan mitään "ortopedistä" ongelmaa koirasta löytänyt, vaan epäili lihasvammaa. Vamman paikka ja laatu jäi kuitenkin epäselväksi.
Odotimme viikon varovaisesti seuraten ja sitten suuntasimme meidän luotto-osteopaatille, Jerry Ketolan vastaanotolle. Koko koira käytiin tarkkaan läpi, ja vaiva löytyi oikean takajalan pohkeesta: pohjelihas revähtänyt! Ja kyllä oli koira kipeä hoitopöydällä, kun lihasta yritettiin manipuloida. Normaalisti Tessa ei juurikaan ole lihasjumien käsittelystä paljoa tuumaillut, mutta nyt koira joikasi melankolista suruvirttä koko käsittelyn ajan. Kyllä taas sydän itki omistajallakin, mutta onneksi vaiva selvisi. Nyt pidetään 3 viikon sairausloma, eli ihan hissukseen rauhallista menoa, ja sitten uusi käsittely.

Toivotaan, että kolmen viikon päästä meillä on entistä ehompi labramoottori.

Taika-mummeli sai samalla myös omat osteopatiansa ja Taikalle kuului hyvää: vanhuksemme oli pysynyt hyvässä kunnossa, eikä ollut juurikaan pahoja jumejakaan tällä kertaa. :)

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Hiphei hurraa!!

Voi tätä ilon määrää, kun Kennelliitosta saapui pitkään ja hartaasti odotettua postia.
Tessalle myönnettiin poikkeuslupa, jolla se saa nyt kilpailla kaikissa Kennelliiton alaisissa kilpailuissa. Tämähän siis tarkoittaa sitä, että voimme nyt jatkaa kilpailua agilityssa ja vepessä.

Pienen selvityksen jälkeen kuitenkin kävi ilmi, että VUL:n alaiset vetokoirakilpailut eivät noudata samaa antidoping-säännöstöä Kennelliiton kanssa. Niinpä laitoimme sinnekin anomuksen vetämään, mutta harmiksemme sitä ei myönnetty. :(
Tämä tarkoittaa sitä, että Leevin ja Tessan hienosti alkanut canicross-ura tyssäsi nyt tähän atopian hoitoon.

Tessan käyttämä siklosporiini-hoito on kuitenkin auttanut erinomaisesti, ja tällä hetkellä iho on ehjä ja turkki alkanut uudelleen kasvamaan. Se on hyvä asia. Nyt aloitettiin sitten eläinlääkärin ehdotuksesta varovainen kokeilu, jossa kerran kuukaudessa vähennetään yksi annos viikossa, ja katsotaan pysyykö iho hyvänä ja kutinat poissa. Aika näyttää.